Leksan varhaisaamun yöradio tässä päivää ja ohjelma jota kuuntelette on Terveisiä Leksan suusta. Ollaan nyt pari yötä vedetty lenkkiä täällä Mursmanskista 15 000 kilsaa itään, eli olemme melkoisesti keskellä siperiaa. Lämpötila on kielellä mitattuna pyöreät 57,6 ceesseriusta miinuksella ja silmiä emme ole räpsäyttäneet viimeiseen tuntiin, koska pelkäämme aivan helvetisti, että ne joko räpsähtävät paskaksi tai sitten jäätyvät kiinni. Joka tapauksessa mukanani täällä on kaksi hiljaista, hyvää pitkäaikaista ystävääni Pentti ja Pauli, jotka siis ovat mukana enemmänkin moraalisista, sekä terveydellisistä syistä. Eli tällä hetkellä toivomme että jos joku meistä hyytyy eli nafta loppuu kesken  lenkin, niin tällöin kaksi muuta sotaveteraania kärräisivät ensiapukoulutuksen mukaisesti kaverin sidontapaikalle. 

Asiaan. Kahtena yönä olen nyt lenkkeillyt tuolla kiprakassa Suomen mahtavan kylmässä talviyössä. Lenkin alussa siis päätin ryhtyä puhumaan itsekseni pitääkseni itseni lämpimänä, sekä pitääkseni ajatuksen juoksun samassa tahdissa pulssini kanssa. Edellinen kappale antaa osviittaa lenkkiini kuuluneesta matkaradiosta, eli omasta äänitorvestani. Todellakin tuli huomattua että kaikkea sitä ihminen juttelee yksikseen. Toisaalta olen huomannut tämän hyvin jo vuosi sitten kun asuin toisella paikkakunnalla opiskelemassa noin 350 kilometrin päässä nykyisestä asuinpaikastani, josta olen myös alunperin peräisin. Siinä kun yksikseen ajaa neljä tuntia suuntaan tai toiseen, niin kyllähän siinä itse parasta juttuseuraa on. Tuli muuten opittua samalla vislaamaan!

Nyt taas hyvän urheiluttoman puolivuotisen jälkeen olen alkanut huomaamaan että ehkä siihen on Leksa syy, ettei baarissa natsaa enää niin hyvin kuin jos vertaat 17 vuotiaaseen minääsi, kun pelasit vielä jalkapalloa ja omistit vielä kohtuullisen futaajan perseenkin. Noh ei voi muuta kuin itse katsoa puntariin ja miettiä - mikä meni vikaan? Julistan siis kesäksi rantapallo kuntoon - kampanjan päättyneeksi ja tunnollisesti rupean polttamaan lenkin voimin kalori siivuja itsestäni pienemmiksi. Adjöö ja öitä!