keskiviikko, 23. maaliskuu 2011

Paratiisi - arvostelu

Taannoin luin paikallislehdestä, nyt vuoden ensimmäisellä neljännellä alkaneesta uudesta Paratiisi -  ohjelmasta hieman negatiivissävytteisen ja omasta mielestäni myöskin vääriin asioihin keskittyneen arvostelun. Tässä länsirannikon päivittäislehdessä arvostelija selvästi vertasi ohjelmaa Nelosen Matkaooppaat - ohjelmaan ja sätti ohjelmaa matkaoppaiden kohtaamien ongelmien niukkuuden sekä osittain näistä johtuvien jaksojen sisällön kiinnostavuuden puutteesta. Tässä kohtaa huomasin että minä ja herra kanavaurheilija etsimme lomaohjelmaltamme täysin erilaista toteutusta ja viihteellisyyden tajumme poikkeaa sekin tässä tapauksessa kuin Turkki ja Thaimaa.

Siinä missä Matkaoppaat näyttää Detourin enemmänkin epäonnistuneen matkantarjoajan osassa ongelmien kanssa räpiköivien matkaoppaiden kera, keskittyy Paratiisi enemmän positiivisesti latautuneisiin seikkoihin, kuten Rya Divers sukellus liikkeeseen, tukka vetyperoksidilla värjätyn kiinteistövälittäjän päivätöihin, kahteen iloisen palveluhenkisesti elämään suhtautuvaan vaatturiin sekä lopuksi Aurinkomatkojen matkaoppaisiin, joilla heilläkin tuntuu olevan tärkeämpää se Thaimaan mahtava kokonaisuus sekä mitä tämä paratiisi maa antaa lomailijalleen, toisin kuin Turkin matkaoppaat joista jokainen opas tuntuu eksyneen Alanyaan pelkän käsikarvaisen ja ruskeasilmäisen rakastajan vuoksi.

Itseäni ei ainakaan juuri kiinnosta lomailijoiden matkoilla kohtaamat vastoinkäymiset, varsinkin kun valittajat tuntuvat olevan kaikki päihtyneitä ruotsalaisia tai puolidementtisiä senioreita. Eri asia olisi jos katsojalle kerrottaisiin miten tällaisissa tilanteissa, kuten pikkuryöstöissä tulisi toimia eikä odoteltaisi puolta ohjelmaa, milloin joku oppaista keksii ratkaista akuutin ongelman. Detour ei todellakaan ohjelmallaan anna positiivista mainosta yhtiöstä, mutta toisaalta tätä puolitotuutta matkaoppaiden arjesta oppii arvostamaan edes hitusen. Paratiisia katsoessa ei niinkään ohjelmaa miellä mainosohjelmaksi, vaikkakin sukellusliike Rya Diversin nimi ehkä liian usein mainitaankin.         Paratiisia katsellessa tuntuu että Thaimaata mainostetaan ennemmin täydellisenä lomapaikkana kuin siellä toimivien suomalaisyritysten pelikenttänä, jossa sattuu kömmähdyksiä kuin leikki-ikäisten lasten päiväkodin hiekkalaatikko leikeissä.   

Paratiisille tähtiä annamme positiivisesta ilmapiiristä ja kiinnostavista, iloisista ihmisistä sekä loman tunteen välittämisestä kotisohvalle. Tähtiä pois otamme kuitenkin liian tiukaksi lyödystä ohjelma-ajasta ja osittaisesta sisällöttömyydestä, jota kuitenkin korvataan mielenkiintoisilla ihmisillä.

Matkaoppaita emme kehu protestiksi kanssa arvostelijani huonolle ohjelmamaulle. Valituksia tästäkään maun arvostelusta ei oteta vastaan.

perjantai, 18. maaliskuu 2011

Tyhjästä asiaa

Tänään toteutamme mielikuvakirjoituksen jossa kirjoitamme kaikkea mitä päähän ajetaan eli jos joku seuraavasta tekstistä löytää jonkinlaisen juonimoisen tai dynaamisesti etenevän kerronnan niin pelkään että sinut on toimitettava mieluiten pikemmiten lähimpään mielenterveyskeskukseen. Asia menee siis näin: Kirjoitan kaikkea mitä sormet tähän nappulalaudalle tikkaavat, en säästele tai pyri muokkaamaan mitään. Pääasia että tekstiä tulisi kokoajan lisää eikä ajatus pysähtyisi tai miettimään ei jäätäisi hetkeksikään. On siis mahdollista että seuraavan tunnin ohjelman aikana kehkeytyy paljon sanoja kuten "äöäöäöä" ja "löllöllöllöl".

Tekstiharjoitus - Asioista tyhjää

Ristinyt ja saattanut maailmaan by Leksa

Maailmassa on montaa ihmeellistä asiaa, Fukushiman tornit ovat juuri lentäneet kuuhun, kaikkia paikalla olevia pyydetään olemaan paikoillaan ja välttämään turhaa trafiikkia. Emme ole täällä ydinlaskeumapaikalla löytäneet mitään muuta kuin pienen pieniä pölyhiukkasia, joten tarvitsisimme kipeästi kunnon työmaa imuria tänne. Aitari huudänäs saa ilmaiseksi viisitoista yrttiteetä mikäli he vain antautuvat zubazuba heimolle aikarajojen puutteessa eikä mitään vakavampaa toivottavasti ehdi tapahtua sillä wukawukat ovat tunnetusti kovia tenniksen pelaajia ja hieromaöljyn suurkuluttajia ja mikäli tämä toimenpide heiltä estetään olemme varmasti poliittisessa umpikujassa eikä matemaattisin eikä edes polynomifuntioidenkaan avulla seuraavaa kriisia tulla pelastamaan ja ajaudutaan päistikkaa tuuliajolle. Olemmekin siksi tulleet tänne etelä espanjan dolte hamingon tikkarikylään missä isäpappa pomeius on keittänyt meille ihan omatekoista isoisoisoltä perityn reseptin mukaista kanelikiisseliä. Kanelikiisseli on morttiyrteistä sekä velli hampusta valmistettu kuningas kiisseli ja sitä tarjoillaan vain ja ainoastaan ylemmille aristokraateille sekä pajukatulan pienemmille sosiaali pummeille. Niin kuin kaikki tietävät tämä donte hiin kultakala rannikko on tunnettu myös matkaavista venäläis turisteistaan joilta voi kätevästi jossain kadun kulmassa ostaa näitä varmasti täysin laillisia ja hyväksi todettuja pippurisuihkeita niin kuin meillä suomen poliisinkin ylijäämähuutokaupassa on ollut niitä tapana myydä. Silmät siruttaa ja katse leimuaa kuten elmukelmut. Kuten kari väänenen alias topi kivinen on meille kertonut niin ainoan oikean kastematosalaatin voi valmistaa käyttämällä luonnosta poimittuja hingalahunga matoja. madot ovat oppineet rakentamaan uraaniytimen ja nyt siis kaupittelevat palestiinan vuorilla uraaniputkia polkuhintaan. Meillä suomessa taas on todettu harvinaislaatuinen ribaloruba kastemato laji joka voi halutessaan muuntautua hintelästä ja heiveröisestä limaliimasta könsikkääksi leppäkerttu rouvaksi. Leppäkerttu rouva Päivi onkin meillä täällä aamun myöhäisradiossa haastatteluvieraanamme ja aiommekin nyt ottaa selvää perusteelllisesti mistä timo soinin sekä perussuomalaisten suosio johtuu. aiemmin olemme saaneet poliisin tullilta ja rajavartiolaitokselta sellaista tietoa että timo soini myy kannabista sekä muita päihdyttäviä tuotteita ala-asteiden pihoilla kulman takana pukeutuneena muumihahmoksi. Vaikka hänellä onkin veikeä ja jokseenkin psykoottisen vääristynyt hymy naamallaan, olemme kuitenkin useilta lastentarha opettajilta kuulleet että soini muistuttaa enemmänkin kaislikossa suhisee piirroselokuvan saku sammakkoa. niinpä helsingin kansallisteatteri on ottanut soiniin yhteyttä ja ehdottanut lasten klassisen piirroselokuvan uudelleen filmausta. soini on tietysti asiasta innoissaan ja uskoo että kyseinen tapahtuma saattaisi nostaa perussuomalaisten suosion huoppuunsa kokoomuksen ohi. Nyt keskeytys, juuri saamamme tiedon mukaan olemme huomanneet että ennen blogin kirjoitustamme luettu maikkarin sivuilla olleet uutisaiheet vaikuttavat vakaasti sekä vahvasti käsiteltäviin blogiaiheisiimme siksi pyrimme nyt keskeyttämään ja miettimään mistä mahdollisesti seuraavaksi kirjoittaisimme. Kanadan hanhi on pääsääntöisesti yksiavioinen mutta sen on tavattu joskus baariillan jälkeen makoilemasta ja vetämästä perulaista sikaria vieraan hanhi emon vierestä. tämä siis vain uroospuoleisilla kanadanhanhilla. muuten seuraavana päivänä pettämisestä johtuva morkkis saattaa aiheuttaa sen että hanhi perheen muksut viedään hoploppiin ja hanhi emo uusille autokaupoille, vaatereissun jälkeen tietenkin. Päivän trippi kruunataan tietenkin hesemätöllä joka kuuluu asiaan tietysti senkin vuoksi että hanhi iskä kärsii vieläkin ohimoa lekan kanssa hakkaavasta päänsärystä sekä sokerien puutteesta johtuvasta huonosta olosta. Takaisin pasilaan. Kilpikonna vaari Trombi on juuri saanut valmiiksi 67 vuotta kestäneen ensiromaaninsa kirjoittamisen ja kustannusyhtiöt suorastaan kilpailevat siitä kuka saa oikeuden päästä julkaisemaan tämän kaksi sivuisen jännityspokkarin. Useimmat kriitikot ovat verranneet sitä sisältönsä laajuudeltaan raamattuun, jännitykseltään da vincin koodiin sekä muuten vain mika waltarin sinuhe egyptiläiseen.

Sinulle joka olet uusi blogisarjani seuraaja, eikö tämän tekstin luettuasi ole outo olo?

torstai, 17. maaliskuu 2011

Kertaus on opintojen äiti

Aika ajoin Suomen tasavalta lähettää kirjallisen kutsun asevelvollisuuden suorittaneille sotilailleen eli niin kutsutuille reserviläisille, palata takaisin kasarmin miellyttävän tutuiksi tulleisiin harjoitus tiloihin, joissa ennen on minuttien mukaan vedetty varusteet päälle kuin nopeimmatkin palokuntalaiset, käyttäydytty nuhteettoman särmästi ja sotilaallisesti ja kuulemma ainakin näin muka monen suomalaisen äidin mukaan - kasvettu pojista miehiksi. Suomen puolustusvoimat et kuitenkaan tänä vuonna ja nähtäväksi jää että minään muuna vuonnakaan, ole suonut tätä mahdollisuutta minulle. Tämän laiminlyönnin ja tulevien abikirjoitusten kunniaksi sekä oman mieleni avautumiseksi tässä lämpöjärjestelmien pänttäämisen ohella, olen päättänyt sekä avautua että osittain myös ehkä paljastaa asioita joita minun varusmies aikanani tapahtui. Teksti soveltuu gonahtaneille viestisotilaille eli niin sanotuille kelaperseille ja sen lukemista kehoitetaan välttämään mikäli olet ympäri vuoden millisänkeä pitävä, suomi viinaa jo äidin tissistä asti imeskellyt äärioikeistolainen Seinäjokelainen corollamies.

Itse vaihdoin valkolakin barettiin kaksi ja puoli vuotta sitten kun astuin tykistöprikaatin porteista sisään kolmen kaverini kanssa, minä vain mukanani hukattu palvelukseenastumis määräys. Niinpä heti ensimmäiseksi rakennuksessa, joka myöhemmin paljastui homevauriosta kärsiväksi aliupseerikouluksi, kaverini passitettiin jonnekkin muihin huoneisiin jatkojalostettaviksi, kun minut määrättiin odottamaan kiltisti siihen asti kunnes saataisiin selville mitä minun kanssani tehtäisiin. Joku toinenkin heebo oli myös näköjään hukannut kutsunsa jonnekkin mappi-ööhön ja sain seuraa siviiliasuisesta, puhetyylistä päätellen pirkanmaalaisesta nuorimiehestä. Heeba esittäytyi minulle ihan käsipäivällä kuin olisimme yhdessä odottaneet hidasta teloitusta. Jätkän tyyli oli bisnesmiesmäinen ja puhetyyli hienon kultturelli. Jotain siinä todettiin siihen kuuluisaan tyyliin että "täällä sitä nyt ollaan", sekä muuta pientä diipadaabaa. Fiilistä nostatti kuitenkin se että oli heti saanut puhekaverin ja huomannut että kyllä täältäkin taitaa ihan fiksua porukkaa löytyä. Lyhyen tutustumisemme jälkeen minä sain meistä kahdesta kutsun täyttää eräältä alikersantilta saavani paperit ja jatkaa matkaani seuraavaan taktiseen kokoushuoneeseen. Morjestin vielä kuitenkin heebolle. Myöhemmin sain tietää että tästä kyseisestä kauluspaita Kekestä tuli kolmospatterin kirjuri. 

Astuin huoneeseen johon olisi tilaltaan sekä paikoiltaan mahtunut istumaan arviolta päälle sadan kesätuoretta mosaa. Porukkaa istui hajanaisesti eri paikoissa huonetta, mahdollisen takana piilossa jos mahdollista. Silmämääräisesti sutaisten en löytänyt mistään tuttuja kasvoja, vaikka kavereita tämän firman palvelukseen oli astumassa parisenkymmentä kappaletta. Arvoin siis RAYn pelikoneen tyyliin paikan jolle istuin jälleen odottamaan jatkotoimenpiteitä. Mitään ylimääräistä puhetta ei juuri kuulunut ja fiilis oli pikemminkin kuin joukkolinnatuomion saaneilla talouspetosrikollisilla - rahan sijasta vapautumiselta odotettiin vain.. no, vapautta. Edessämme hääräsi nyt joku tomera nahkaläski, joka oli ainakin ollut oikeaan aikaan kotona. Tämä nahkanuija selasi edessään olevia papereita, joita parin kultaisen harjakate merkein varustettu aliupseeri toi vähän väliä lisää. Kun nahkanuija oli saanut paperit mieleiseensä järjestykseen, alkoi nimenhuuto joka varmasti kuului varuskunnan porteille saakka. Omankin kauniin ja sointuvan nimeni sieltä kuulin, ja tämän nimenhuudon mukana minut määrättiin takaovesta ulos järjestäytymään pihalle muun porukan mukana. Nyt siis mentäisiin sinne montun reunalle. Meitä ei kuitenkaan aiottu ampua aivan heti vaan ensiksi meidät ilmeisesti vietäisiin jonnekkin massasurmaojituksille. Joku jo ylennetty vihersalaatti vei meidät kuitenkin lamellirakennuksille, joissa varuskunnan pääpatterien majoitustilat sijaitsivat. Sisällä lamellissa meidät sijoitettiin numeroituihin huoneisiin joissa sijaitsivat majoitus paikat 12 hengelle. Siellä alkoi minunkin koulutuskauteni.

torstai, 17. maaliskuu 2011

Eilen tyttö sanoi tahdon

Tämä päivitys ei kuulu osittain fiktiivisiin blogi kirjoituksiini vaan on täyttä totta eikä mistään keksitystä elämästä, mutta on niin mahtava fiilis että päätin siitä täälläkin riemuita! WIHUU (=

Eikä ketään ole rengastettu vaan on vain ruvettu seurustelemaan vakavissaan, mutta silti olen kuin helium pullon syönyt! Pitkään aikaan en edes ole kehenkään ollut kunnolla ihastunut, mutta nyt sitäkin enemmän. (= 

 

torstai, 10. maaliskuu 2011

Makaroonitonnikalaa

Noniin eli kuulkaas nyt pikku leivos tuutikit. Vaikka otsikko on mitä on niin täällä ei mitään vitun - "onnistuin tekemään sapuskaa" kuvia ole. Ei ole tarkoitus avautua mutta pitkän aikaa on tehnyt mieli sanoa jollekkin että mitä vitun päivityksiä ne on kun pistää jonkun piirakan kuvan tänne esille. Ja sitten vittua hoetaan tässä blogissa joo, mutta niin on tarkoituskin sitä hokea täällä ja olla sitten kunnolla elävässä elämässä. Eli sanottava sanomani on että pistä nyt jotain mielenkiintoa siihen blogiin herraisä. Partapapalle terkkuja tässä vaiheessa, niissä kirjoituksissa sanottava sanotaan niin kuin se on ja käytetään sellaista tekstiä että mielenkiinto pysyy yllä!

Mutta asiasta tonnikalaan. Sitä tuli äsken tehtyä. Makarooni oli kyllä loppu. Korvasin katkaistulla spagetilla ja niin kuin ammattikokit sanovat telkussa niin hyvää tuli! Siis onko mitään muuta ammattiryhmää missä omaa kädentaitoaan kehutaan niin että saatana, koitappa tehdä parempia silakkapihvejä! NIIN ETTÄ KYLLÄ MAISTUU SPAGETTITONNIKALA VITTU HYVÄLLE!

Ei avauduta - sanottiin intissä, mutta ei olla siellä enään joten siinä oli. Jatkan tässä nyt itse kirjoitelman tekemistä, soronoo!