Nonniin tänään sitten päätettiin hienossa kelissä ajella vähän katselemaan merenrantanäkymiä ja kaunista auringon laskua. Ajeltiin siinä sitten rannalle päin ja pidettiin omaa hauskaa autossa kaverin kanssa huudellen toisillemme jotain aivan päättömän järkeviä juttuja, ja kun keskustelu meinasi palata normaaleille raiteille, jatkettiin juttua tavalliseen tapaan paitsi että pidimme äänentasomme alikessujen mosa kauden kyykytys volyymilla. Kyllä tyhmille riittää yksinkertainenkin hauskanpidoksi. 

Hauskuus sai kuitenkin luvan loppua kun pääsimme määränpäähämme ja olin kääntävinäni auton hienosti aurongon laskun suuntaan. Aluetta oli osittain lanattu, mutta juuri sillä paikalla johon itse ajoin ja pysähduin, tuntui lumi pettävän alta. Olimme nyt kuitenkin turvallisesti vielä satama-alueella, mutta kummasti tuntui siltä kuin joku olisi tehnyt jotkin saatanan sukellusreiät allemme. Tasaista aluetta ajettuamme auto siis painui kinokseen ja jäi pyörittämään renkaita paikallaan. Ei muuta kun toinen taakse työntämään ja pientä kaasua että saadaan helpotusta tilanteeseen. Pyörät sutivat paikoillaan. No koitetaan peruuttaa. Ei toimi siihenkään suuntaan. Tässä kohtaa toivoa ei oltu vielä täysin heitetty pois, mutta pieni käyminen alkoi kuitenkin tuntua takaraivossa. Skraba käteen ja tekemään etuvetoisille renkaille tilaa. Tunnin siinä lapioidessani alkoi kaverin usko jo loppua ja tämä sanoi työni olevan tuomittu epäonnistumaan. Vastaukseksi avauduin suoraan että haista paska. Pienen lämmittelyn jälkeen painuin takaisin lapioimaan. Vittu mähän saatana kaivan vaikka peruskallioon asti. Vitun pessimisti, sai mut vihaiseksi. 

Jatkoin vartin ja koitettiin uudelleen autoa liikkeelle. Ei mihinkään. Kaveri sanoi soittavansa porukoille jotka asuivat noin 15 minuutin päässä paikastamme.  Olin vielä suostumassa kun kaveri tokaisi vielä perään että mähän sanoin ettet sä onnistu. "Vittu! Puhelin kiinni, mä hinaan meidät täältä vaikka käsin Lappiin jos on tarvis."  Painuin ulos jatkamaan lapioimista. Pitää nyt tähdentää tässä kohtaa että siis lapioinnilla tarkoitan että hakkasin skraballa jäätä rikki renkaiden ympäriltä ja itse upposin lumeen puoleen polveen asti, eikä lähellä käynyt ainuttakaan autoa jolta oltaisiin pyydetty veto apua. Siinä kohtaa mietein millainen itsestäni oli tullut. Joskus pienenä kun ajeltiin perheen kanssa oudossa kaupungissa ilman mitään karttaa, silloinhan ei mitään navigaattoreita meinaan ollut, niin äiti ehdotti että soitettaisiin tuttuja opastamaan meidät ja ukko vastasi siihen varmasti että kyllä me ne löydetään. Silloin mietein päässäni että on se nyt tyhmää että turhaan täytyy olla eksyksissä kun voisi pyytää apua. Nyt tajusin itse olevani tuossa tilanteessa, tällä kertaa ukon roolissa.

Jatkoin jatkamistani, kun paikalle saapuivat kaverini porukat tuttavaperheensä insinööriystävän kanssa. Kaveri oli selvästi soittanut salaa, kun oli arvannut minun pysyvän kusipäänä loppuun saakka. Kaksi siinä sitten tarvittiin työntämään, yksi vetämään vetokoukun avulla auton kanssa ja yksi kaasuttamaan autoa pois paikaltaan. Yksi insinöörismieskin oli paikalla kun auto saatiin liikkeelle. Kukaan ei varmaan tätä tajua, mutta olin siinä vaiheessa hyvin mielissäni. En siitä että auto saatiin pois hangesta, vaan siitä että jäärän lailla koitin itse saada autoa liikkeelle. Hyvää yön jatkoa.